tiistai 19. elokuuta 2014

Nappisuoritus Ironman Kalmarissa.

Se meni just niin kuin sen piti parhaimmassa päiväunessa, mutta näköjään se olikin totta. Tai sitten en vain ole vieläkään herännyt ;) Voitin oman sarjani yli kymmennellä minuutilla, parantaen ennätystäni täydellä matkalla melkein 45minuuttia ja olin kaikista maaliviivan ylittäneistä naisista kuudes. Edelläni oli vain 5 PRO-naista. Kalmarin Ironmaniin oli ilmoittautunut melkein 2400 triathlonistia, joista naisia oli noin 350. Kilpailen ikäluokkasarjassa N25-29v., jossa kisaajia oli 43. Fiilis voitosta, ajasta ja kokonaiskisan sijoituksesta on niin uskomaton, etten osaa sitä oikein sanoiksi pukea. Palattiin reissulta kotiin tänä aamuna ja nyt on aika purkaa vähän mennyttä tänne blogiin.

Etukäteen ennustettiin tyyntä keliä, mutta tuuliennusteet voimistuivat loppuviikkoa kohden jonkun verran ja tuulen suunta oli kilpailureittiin nähden epäedullinen. Suurimmaksi osaksi sai polkea sivutuuleen ja vastatuuleen. Suoraa myötätuulta oli oikeastaan vain Öölantiin vievällä sillalla menomatkalla (mikä paluumatkalla oli tietenkin täysin vastatuuleen) ja Öölannin eteläkärjessä noin 10 kilometrin pätkä. Moni teki siksi tänä vuonna edellistä vuotta heikompia aikoja pyöräilyosuudella. Muuten sää oli ainakin vaalealle suomalaiselle täydellinen, n. +20c. Juoksuosuuden alussa tuli oikein kunnon vesikuuro, mutta muuten aurinko jaksoi paistaa koko päivän.



Tällaista yleisöä ei ole ollut missään kisaamassani triathlonkilpailussa koskaan ennen. Kannustusta sai koko matkan ja ihmiset tekivät tunnelmasta uskomattoman. Jopa pitkällä pyöräreitillä pitkin Öölannin maaseutua oli yleisöä kannustamassa tienvarsilla. Pelloille oli tehty picnic-kattauksia, kannettu sohvakalustoja, stereoita ja joku soitti rumpuja! Mieletöntä! Tunnelman luomisen ruotsalaiset osaavat. Otin kaiken positiivisen energian yleisöstä irti mitä voi saada. Lähetin ihanille saappaanmittaisille kannustajille lentosuukkoja juoksuosuudella ja yritin hymyillä muulle yleisölle koko matkan. Siitä sai uskomattoman paljon voimaa. En katsonut kilpailuaikaa missään vaiheessa kisaa. Ainut mikä ratkaisi, oli syke ja vauhti. Sen verran on tullut jurnutettua aerobisella kynnyksellä, ettei mulla ollut ongelmaa löytää sopivaa syke/vauhtitasoa.

Aamulla ennen kisaa ei ollut nälkä. Söin väkisin puuroa ja puolikkaan sämpylän. Ennen uintistarttia otin high5 isogeelin. Tässä meidän tsemppifiiliksiä ennen starttia:



Uinti 3,8km. Aika 1:02h.

Uinti saattoi olla hiukan ylipitkä, tai ainakin minun gepsini näytti uintimatkaksi 4,2km. Tatun sykemittarin taulussa oli myös 4km. Reitti oli minusta vähän sekava, mutta kisan startti oli todella fiksu ja rauhallinen. Startti nimittäin pamahti klo7, mutta jokainen sai hypätä aikamaton yli klo7-7:15 välillä. Se toimi hyvin, sillä en joutunut pahaan ryysikseen, kun lähdin ennen klo 1:05 tavoiteaikaa tavoittelevia triathlonisteja. Sarjassani kilpaileva suomalainen Suvi Lavonen lähti kanssani samaan aikaan. Uin just siihen mihin oletin. Jokaisen yksilöllinen kilpailuaika siis otettiin chipillä.

T1

Vaihdoin nopeasti. Näin Suvin vaihtoteltassa ja siinä vielä toivotettiin toisillemme tsempit. Olin tyytyväinen uintiaikaani, sillä Suvi on kova uimaan, enkä jäänyt ihan hurjasti.

Pyörä 180km. Aika 5:20h.

Pyöräily tuntui aluksi tosi tahmealta. Olin varma, että mulla meni rengas puhki, kun kuulin jonkun pamauksen. Porukkaa ajoi ohi ihan heittämällä ja mun reisissäkin tuntui ihmeellistä jumia jo ekalla kahdella kympillä. Syke oli 130 ja watit 170w. Lopulta tajusin, että se oli vastatuuli, joka tuntui, enkä uskaltanut nostaa vauhtia. Ajoin ekat kolkytkilsaa näin, pääasiassa yksin, mutta sitten kroppa alkoi toimia. Reisituntemukset katosivat ja aloin ajaa vastatuulipätkää 180-190w keskitehoilla. Sykekin nousi aerK tuntumaan. Wattimäärät olivat kovat, sillä etukäteen oltiin laskettu, että aerK en aja ihan näin kovaa vauhtia. Mutta se tuntui tosi hyvältä ja päätin, ettei sillä sitten ole väliä. Ajoin porukkaa jo tässä vaiheessa kiinni, ainakin naisia. Peesausta valvottiin todella hyvin ja tuntui, että ihan jatkuvaan oli moottoripyörä vierellä. Minua ei haitannut, sillä pidin jatkuvasti 10m etäisyyden edellä menevään, enkä halunnut ottaa mitään turhaa aikasakkoa. Tosi hyvä, että valvottiin kunnolla! 50km kohdalla helpotti ja päästiin ajamaan mukavaan myötätuuleen. Ajoin tässä kohdin samassa porukassa parin pro-naisen kanssa. Tässä kohtaa rauhoitin hiukan, syke pysyi just aerK alapuolella ja keskiwatit n. 170.  Sitten alkoi hidas ja pitkä vastatuuli pätkä. Tankkasin pyöräilyn aikana energiaa hyvin. Mutta voisko joku tehdä hyvänmakuisen laktoosittoman energiapatukan? Ne laktoosipillerit siinä pyörän päällä on vähän ärsyttäviä syödä. Energiageeliä otin n. 25-30min välein ja join urheilujuomaa. 120km odotin henkistä tai fyysistä heikkoa hetkeä. Mutta sitä ei tullut. Meidän äidit olivat meidän reissulla mukana, huoltamassa ja kannustamassa ja näin heidät tien varressa suomenlipun ja banderollien kanssa. Äidit tietävät kuinka kannustetaan, eikä heidät nähtyään voinut kuin hymyillä ja puskea eteenpäin entistä kovemmin :). Reitti oli kiva, sillä maisemaan vaihdettiin mantereen puolelle tässä kohdin. Alkoi viimeinen kuuskymppinen, joka osoittautui mun pyöräilyn vahvimmaksi lenkiksi. Tässä ajoin porukkaa kiinni, joka olivat ohittaneet minut jossain vaiheessa. Pääosin miehiä. Kysykää vain kuinka paljon itseluottamus siinä vaiheessa kasvaa;). Sain myös N30-34 sarjassa kisanneen Venla Koivulan kiinni n. 165km ennenvaihtoa. Venla on kova pyöräilijä, joten sain siitä myös lisätsemppiä tekemiseeni. Ajoni tuntui helpolta ja watit huiteli välillä miltei 200w, mutta sykettä vartioin. Ei liian kovaa, sillä edessä oli vielä marathon.

T2

Saavuin vaihtoalueelle, jossa naisten pyörätelineissä ei ollut ainuttakaan pyörää! Tajusin, että olen johdan kaikkia ikäluokkasarjassa kisanneita naisia. PRO-naisten ja miesten teline on erikseen. Oltiin Venlan kanssa vaihtokopissa samaan aikaan ja toivotettiin siinä tsempit toisillemme. Piristi paljon, kun sain tutuista suomalaisista seuraa molemmissa vaihdoissa :)

Juoksu 42,2km aika 3:30h.

Juoksu lähti rullaamaan hyvin. Juoksin aerK sykkeillä elämäni parhaimman maratonajan. Alussa kilsavauhti oli 4:30, mutta tiesin, ettei aerK vauhtini ole niin kova. Parhaassa yhdistelmätreenissä olen juossut 15km pyörän päälle aerK:lla 4:42/km keskivauhtia. Ajattelin kuitenkin juosta fiiliksen mukaan ja odottaa että vauhti tasaantuu. Kivaa pitää olla koko ajan, eikä pahalta saa tuntua, en välittänyt kellosta vielä tässäkään vaiheessa mitään. Mulla oli armoton pissahätä. Se oli jo pyöräilyn 70km lähtien. Päätin, että pidän nopean vessatauon ja tein sen 14km kohdalla. Se ei tosin ollut kovin nopea, sillä kello kertoi taukoon menneen reilun minuutin. Ei hitsi! Mutta se helpotti elämää ja jatkoin matkaa. Jalat tuntuivat heti pöntöllä istumisen jälkeen vähän tahmeilta, mutta sain pian 4:50-4:55/km keskivauhdin päälle. Juoksu tehtiin kolmena 14km- lenkkinä. Päätin, että ekan vedän fiilistellen, toisella taistelen tarvittaessa (odotin nitkahdusta) ja kolmannen vedän utriaismaiseen tyylin väkisin. Eka meni fiilistellen ja samoin toka, aina puolimaratoniin asti. Sitten jalat alkoivat jumittua. Tunsin takareidet joka askeleella, mutta yritin pitää asennon kasassa. Muutin taktiikkaa ajattelemalla aina vain lyhyempää matkaa. Jo 6 kilometrin päässä näkisin äidit ja sitten on enää yksi kierros. Se helpotti ja siellä ne heiluivat ja kiljuivat. Mun ohi ei tullut muita naisia, kuin yksi PRO-tyyppi 30km kohdalla ja ohitin varmaan yhtä monta miestä ketä meni ohi. Viimeiselle kierrokselle starttasin 4km ajatuksin. Juoksin aina pätkiä, jotka tuntuivat lyhyeltä. Syke hiukan tippui aerk alapuolelle, koska jaloissa jumi painoi. Energiaa mulla oli muuten ihan hyvin. Sitten maha alkoi tuntua pahalta. En enää uskaltanut ottaa energiageelejä vaan join vettä ja urheilujuomaa. Lopulta saavuin keskustaan ja mikä yleisön mylvintä. Heilutin käsiäni ja hypin ilmaan ja väki villiintyi sen mukana. Kaksi kilsaa ennen maalia näin äidit kannustamassa viimeisen kerran ennen maalia ja kuulin "Hawaii häämöttää!!". En tiennyt ajoista mitään, mutta viimeisen pitkän maalisuoran nautin sellaisesta riemusta ja ilosta, voittamisesta. Hymyni seassa oli paljon hikeä ja kyyneliä. Olin niin onnellinen, kun näin kellon pysähtyvän kokonaisaikaan 9:57:17. Sain mitalin kaulaan ja luulin, että joku nipistää minut hereille tästä unesta. Mutta se ei ollut unta. Voittaja pääsee 100% varmuudella Hawaiin MM-kisoihin 2014 lokakuussa.



Miten voittaminen voi tuntua näin hyvältä? Ja ennenkaikkea itsensävoittaminen. Tämä on urheilusaavutuksistani paras. Olen niin iloinen, että nappipäivä osui kauden pääkisaan ja meidän unelma päästä kisaamaan MM:n maailman huippujen kanssa toteutuu! Kalmarin kisassa oman sarjani taso oli tänä vuonna myös edellistä paljon kovempi, sillä sarjassani hopealle tullut Anna Hellström kilpaili aikaan 10:08 ja pronssinainen 10:12. Viime vuonna Hawaiin lipun ikäluokassani olisi lunastanut ajalla 10:44. Tänä vuonna age group 25-29 oli kovatasoisin naisten ikäluokkasarja.

Ironmanin jälkeen olo on ollut ihan pilvissä. Me päästiin Tatun kanssa molemmat Hawaiille. Kirjoitan palkintojen jaosta pian lisää. Palautuminen on tässä mielentilassa varmaan supernopeaa, kun lihakset tuntuvat jo aika hyvältä. Tosin multa lähtee perinteisesti jälleen ainakin yksi varpaan kynsi..

Tässä kuitenkin vähän niitä tunnelmia, mitä lokakuussa on luvassa.. :)


Ja tämänkaltaisissa maisemissa sitten lomaillaan MM-kisojen jälkeen :)



(kuvat: http://www.topdreamer.com/lets-go-to-hawaii-the-magical-tropical-islands/)

10 kommenttia:

  1. Niin mieletöntä, olen niin ylpeä teistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) tästä jäi tosi hyvä fiilis. Kiva nähdä pian!

      Poista
  2. Huh huh, aivan mahtava suoritus! Tuli ihan kylmät väreet kun tätä luki. Zemppiä Hawaiille! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos sain vähän puettua fiiliksiä sanoiksi! Kiitos hurjasti tsempeistä :)

      Poista
  3. Mahtava suoritus, kerta kaikkiaan loistavaa!! Yritin kommentoida edeltävää postausta pariinkin otteeseen mutta tiedäthän tietokoneet.. Kuitenkin, edeltävä kirjoitus pursui tyyntä itsevarmuutta, sellaista kuin on ennen suoritusta joka kaikesta epävarmuudesta huolimatta kääntyy täydeksi nappisuoritukseksi. Voin kuvitella miten hyvällä flowlla oot päästellyt maaliin asti ja lukemani perusteella vielä kohtuu hyvävoimaisena!! Onnittelut vielä loistavasta onnistumisesta ja lykkyä Konaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Juuso! Sen tempon jälkeen oli kyllä itseluottamus kohdallaan. Tuli tärkeään paikkaan. Kiitos tsempeistä. Mahtavaa alkaa treenata kohti MM-kisoja!

      Poista
  4. Älyttömästi onnea ja suuret respectit voitosta, kovasta ajasta ja Havaijin paikasta! Tulee jännä yö liveseurannan ääressä. :D Tsemppiä myös valmistautumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) pirtein mielin aloitan treenit ensi viikolla. Tosin aika kevyesti vielä. Kiva, että seuraat menoa lokakuussa =)

      Poista
  5. Paljon onnea voitosta sekä Havaii paikasta. Mahtava suoritus. :D t: milka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milka. Kisa meni hyvin, eikä lopputulokseen edelleenkään voi olla kuin tyytyväinen :) nyt alkaa taas arki ja treenit tuntua hyvältä ja fokus olla tulevassa kilpailussa.

      Poista

Kiitos kommentistasi ja kiva kun vierailit blogissani :)