Eilen kilpailtiin kisakauteni toinen päätähtäin Joroisissa. Valmistava viikko kilpailua ennen sujui hyvin, kevyttä kroppaa herättävää treeniä ja lepoa. Sen lisäksi kävin hieronnassa ja OMT-fysioterapeutilla. OMT totesi keskiviikkona voimakkaan lihaskrampin selässäni ja sainkin aika kovan selkälihasjumia avaavan käsittelyn. Täysin auki selkää ei saatu, mutta apua varmasti. Selkä oli aika kipeä torstaina mutta lauantaina kisa-aamuna kipu oli tiessään ja minulla oli hyvä fiilis startata puolimatkan SM-kisaan. Hyvin sujunut harjoituskausi, treenit ja harjoituskilpailut ovat antaneet uskoa siihen, että kunto on parempi kuin koskaan ennen. Minulla oli tavoitteena mitali, muuhun en olisi tyytyväinen. Tavoite oli kova, mutta realistinen.
Uinti sujui hyvin. Uin noin viiden hengen porukassa jossa oli mm. Suvi Lavonen, aina toiselle poijulle asti, josta tein pienen suunnistusvirheen. Se kostautui siten, että jäin tästä ryhmästä lopulta noin puoli minuuttia. Olin uintiini kuitenkin tyytyväinen, se oli helppoa tekemistä.
Eka vaihto meni ihan hyvin, mutta pyörän päälle noustuani sähläsin ihan liikaa kenkien kanssa. Sammutin vahingossa Garminin sykemittarin ja ties mitä. Kun tuosta törttyilystä sain täystohinan päälle, totesin että mulla on tänään suht hyväntuntuiset jalat. Näin kääntöpaikalla, että eroa edessä menevään Tiina Bomaniin ja Venla Koivulaan ei ollut paljon.
Pyöräreitin ensimmäiset 45kilometriä olivat kisan raskaimmat. Vaikka tuuli ei ollut kova, se oli tuntuvaa. Ajoin kuitenkin tarkasti watteja ja omaa fiilistä seuraten ja Rantasalmella, jossa kääntöpaikka oli, olinkin polkenut aika samaa vauhtia edellä menneiden naisten kanssa. Kaisa Lehtosta lukuunottamatta. Kaisa meni odotetusti vahvanoloisesti omia menojaan. Pyöräilyn toinen 45 kilometriä synnytti eroa enemmän edellä menneisiin naisiin. Pyöräilyni tuntui kuitenkin todella vahvalta ja oikeastaan tekeminen vain parani loppua kohden. Nousin pyörän selästä oikein valoisin mielin juoksuosuudelle. Toinen vaihto meni ihan hyvin ja kuulin että olen neljäntejä. Hopeamitaliin oli matkaa vain reilut kolme minuuttia.
Jalat tuntuivat kevyeltä ja vahvoilta, mutta selkäkramppi iski jo ensimmäisellä kilometrillä. En saanut hengitettyä kunnolla ja kylkikaariin pisti. Hengitys muuttui pinnalliseksi ja kädet puutuivat. Yritin pitää juoksuni kasassa sillä aerobisella kynnyksellä pystyin juoksemaan tasaisesti eteenpäin. Kun nostin vauhtia, syke nousi hyvin, mutta happi loppui heti kättelyssä ja pakotti rauhoittamaan vauhtia.
(Kiitos kuvista Kaisa Utriaiselle)
Keli oli todella kuuma ja reitti sen verran raskas, että juomapiste sinne pitkälle metsäosuudelle kävi varmaan monen kisaajan mielessä. Harmittavan lähellä se mitalisijoitus jäi tällä kertaa, sillä tällä hetkellä perusjuoksullani olisin siitä voinut hyvin taistella. Nyt kuitenkin menetin juoksuosuudella monta sijaa. Saavuin maaliin sijalla 8. Suomenmestaruuskisassa mukana olleista kuudentena. Fiilis maalissa oli tuskainen hengitysvaikeuksien takia, mutta sain ensiaputeltasta nopeasti kipulääkettä ja kylmää, jotka hieman helpottivat oloa. Kiitos kaikille hurjasti tsempeistä erityisesti juoksuosuudella, vaikka olikin vaikeaa. Kiitos TuUL:n huippu huoltotiimille! Huikeeta porukkaa koko sakki, niin viivalla olijat kuin siellä reitin varressa seuranneet.
Kaisa Lehtonen ja Darby Thomas lunastivat odotetusti voitot kotiin. Onnea Suomen triathlontähdille! Joroisten kisapäivä oli hieno, tapahtuma hyvin järjestetty, keli kuin etelässä ja kannustus aivan ensiluokkaista. Kaikki järjestelyt omalla kohdallani toimivat moitteettomasti.
Vuorokauden levänneenä olen itseasiassa ihan tyytyväinen eiliseen tekemiseeni vaikka juoksussa suoritus jäikin alivireiseksi. Jalat eivät ole näytelleet vielä tänäänkään juuri mitään elettä jumista tai edes sen suurempaa väsymystä kisasta, mutta selän kanssa onkin sitten heikommin asiat. Se on paljon eilistä pahemmassa kunnossa, lihakset ovat kuin kiveä. Minulla oli kisassa käytössä NuTrendin anticramp-valmisteita. Otin niitä ennen starttia ja kisan aikana. Ne saattoivat auttaa, että pystyin juoksemaan maaliin. Selkä oikkuili viimeksi keväällä, mutta kesä on mennyt hyvin aina tähän asti. Harmittavaista, että se petti toistamiseen juuri Joroisten puolikaalla. Katse täytyy nyt kuitenkin suunnata kohti Kalmarin täyttämatkaa. Ja valoisin mielin olen sinne lähdössä. Eiköhän tästä vielä hyvää tule!
