onnellista uutta vuotta.

Jos edellisessä kirjoituksessa kehuin vuotta 2015, niin vuosi 2016 on ollut suorastaan satumainen. Liedon uudenvuodenjuoksu ja vuoden vaihde herätti mun mahassa kasvaneen Milliksen ja hän syntyi vain muutama päivä rakettien ampumisen jälkeen. Aika pitkällinen operaatio oli hänen maailmaan tulonsa, mutta onni on synnyttää TYKSissä. Hurjan ammattitaitoinen ja mukava henkilökunta. Tuleva äiti ehti valvoa kolme päivää ja yötä ennen kuin koko prosessi oli ohi, mutta maailmaan saapui hyvävointinen ja ihana tyttövauva.

Vietin sairaalassa kolme päivää Milliksen syntymän jälkeen. Niinkuin kaikki mun jo synnyttäneet kaverit neuvoi, pysy sairaalassa niin kauan kuin mahdollista ja nauti siitä ajasta. Ja aivan ihanaa aikaahan se oli. Vauva nukkui paljon, mä vaan ihailin sitä ja lepäsin. Mun huonekaveriksi sattui samana vuonna lääkiksessä aloittanut nainen mikä oli tosi mukavaa. Sanoin kotiinlähtöpäivää edeltäneenä iltana kätilölle etten ikinä uskoisi synnyttäneeni pari päivää sitten. Olin niin hyvävointinen ja kivuton. Palautumiseen uskon että urheilusta ja hyvästä kunnosta on suuri etu.

Sitten me tultiin kotiin, kaikki kolme. Voi että, se eka ilta oli ihana ja tunteellinen. Mä en ikinä voinut kuvitellakaan että oman vauvan saaminen on näin ihanaa. Miten niin moni sana on saanut ihan uuden syvyyden ja moni muu asia merkityksen. Ja niin monta asiaa on niin ihmeellistä ettei niitä voi sanoiksi pukea.

Ja äidin rakkaus. Siinä on varmaan sellainen voima, jolla siirretään vuoria. 9kk mun vatsassa matkannut, nyt hiukan yli kolmekiloinen pikkuinen, on mullistanut mun maailman täysin.

Olen tottunut uuteen elämään yllättävän hyvin. Ja pikkuhiljaa totutellut vanhaan aikaan, jolloin vatsamakuullaolo ei tuntunut etuoikeudelta tai ei tarvinnut murehtia jos nyt kaadun että Millis loukkaa. En ole värjännyt hiuksiakaan yli 9kk ja nyt tekee mieli kampaajalle. Mä olen tehnyt useita kävelylenkkejä synnytyksen jälkeen. Tänään kävelin jo aivan reippaasti, mutta oikeesti ulkoilma sese on parasta. Eiköhän tämä palautuminen suju nopeasti kun malttaa riittävän pitkään. Ja kohtahan mulla on aikaa juosta päivisin jos tää yks nauttii vielä myöhemminkin samanlaisista unenlahjoista joita on tähän mennessä esitellyt.

Mä luulen, että mun eka kisa on Tulppaanijuoksu. Ehdin ehkä treenata siihen muutaman viikon, mutta tällä hetkellä juoksun osalta tuntuu että vitoselle vois laittaa tavoitteeksi maalin ;) mut toivottavasti kunto lähtee hyvin nousuun kun olen oikeasti palautunut alkuvuoden suorituksista.

Toivottavasti teillä oli mukava vuodenvaihde ja seurakavereille tiedoksi, me ollaan Tatun kanssa jaettu kevään uintivuorot perheen kesken. Mä sain maanantai-illat ja lauantaiaamut, tosin en tiedä mistä päivästä lähtien:). Olisin altaaseen valmis jo vaikka tulevana, mutta saas nähdä. Niinkuin kaikessa muussakin mun elämän periaate, ei se määrä vaan se laatu niin samaan tässä täytyy urheilun suhteenkin asennoitua. Toivottavasti siis nähdään pian altaassa :)