tiistai 12. elokuuta 2014

Valmistautuminen IRON(WO)MANniin.

Kalmarin Ironmanille on tänä vuonna lähdössä noin sata suomalaista. Mahtavaa! Seurakavereistamme suurinosa kuitenkin vetää täydenmatkan kisan Köpiksessä viikkoa myöhemmin, joten kisaviikkomme jälkeisellä viikolla sitten seurataan toista Ironman-koitosta kotoa käsin, kannustaen peukut ja varpaat pystyssä. Oma valmistautumiseni Kalmarin kisaan alkoi viime vuoden marraskuussa. Treenikausi on ollut aikaisempiin vuosiin nähden ehjempi. Määrällisesti mennään jotakuinkin samoissa, palautumiseen olen vain kiinnittänyt jatkuvasti enemmän huomiota. Pohjaa Ironmankisaa varten on siis luotu pitkin vuotta, mutta kirjoitan vielä viimeisen kahden viikon valmistautumisesta.

Fyysinen valmistautuminen

SM-paritempon jälkeisenä tiistaina olin aika väsynyt. Kuuma ilma teki olon raskaaksi ja sitä myöten myös fiilis laski. Ajoittain minut valtasi epätoivon ja lamaantumisen tunne. Miten ihmeessä selviän maaliin 16.8 Ruotsissa täysmatkalla?

Tein muutoksia harjoitusohjelmaan, sillä kroppa ei ollut valmis suunniteltuihin treeneihin. Pidin kaksi totaalilepopäivää. Mökillä käytiin molempina päivinä ja uin järvessä ehkä sata tai kaksisataa metriä. Palasin myös viikoksi töihin. Ilmastoidussa 22-asteen työhuoneessa oli enemmän kuin miellyttävä olla ja oli kiva tavata lomalta palaavia työkavereita. Edelliset ja lepo auttoivat, fiilis normalisoitui.

Viikon 32 treenituntimäärä oli 9h 40min. Selasin harjoituspäiväkirjaa nopeasti taaksepäin. Näyttäisi siltä, että tämä viikkotuntimäärä on alhaisin tänä vuonna. Kevyillä viikoilla on tunteja tullut yleensä just hiukan kymmenen yläpuolelle, kovilla harjoitusviikoilla jotakin 16-18 tunnin väliin. Tätä edeltävällä viikolla sain tehtyä määrällisesti vielä kunnon treeniviikon (17h) paritemposta huolimatta. Ihmekös, että tehojen ja määrän ollessa kova, vähän jälkikäteen väsytti.

Viime viikon tuntimäärät jäi siis alle kymmeneen. Keskiviikkoaamuna juoksin Jaanan kanssa ennen töitäni pitkähkön lenkin. Aikainen aamu oli hyvä, sillä kuumuus ei ollut vielä tukala. Torstaina uin hallissa kolme kilsaa, johon sisältyi 3x200m aerK-vetoja. Muuten ihan kevyttä lätkyttelyä, tekniikkaan ja tuntumaan keskittyen. Perjantaina hyppäsin pyörän selkään viiden päivän tauon jälkeen ja poljettiin Tatun kanssa hissukseen vajaa pari tuntia. Se teki hyvää, sillä viikon urheilumäärä oli tähän mennessä alle kolme tuntia. Lauantaina tein kymppitempon + aerK juoksuyhdistelmän, johon meni yhteensä 1h20min. Illalla mentiin mökille rentoutumaan. Siellä venyttelin, uin hiukan ja saunoin. Minusta tuntuu, että palauduin temposta uskomattoman hyvin. Yleensä tuollaisesta rykäisystä jalat tuntuvat päiviä, vaan ei tällä kertaa. Sunnuntaina mentiin porukkalenkille. Siitä tuli ehkä hiukan pitkä, 3h ja vajaa 90km. Ajelin tosin jatkuvasti peesissä ja lenkin keskisyke oli 104. Tämä lenkki oli tärkeä, sillä se tehtiin pelkällä vedellä. Näin rasva-aineenvaihdunta toivottavasti toimii myös Kalmarissa optimaalisella tavalla.


Karkkipäivä max. kerran viikossa on hyvä tapa, tosin tämän kestää ehkä kerran vuodessa… Tässä mun ja Tatun eväitä Ironmanille.


Kisan jälkeiseen palautumiseen.


Hiilihydraattivarastot täyteen.

Energiatankkaus on tärkeää ja se alkaa huomenna. En aio poiketa aikaisemmista tottumuksistani juurikaan. Syön normaaliateriat ja yritän pitää annoskoot samana kuin treenikaudella. Keventelyn myötä kehoon tulee kuitenkin ylimäärin energiaa. Aion tosin lisänä tällä kertaa kokeilla Maltodekstriiniä. Painoin tänä aamuna aamiaisen jälkeen 55,8kg. Paino nousee näiden muutamien päivien aikana varmaan jonkin verran, mutta kisan ensimmäisten tuntien aikana tuo mahdollinen turvotus häviää. Maratoniin mennessä kropasta on jo kuihtunut kaikki ylimäärävarastot pois, ettei tarvitse murehtia tuota lisämassaa, jota tästä tankkauksen myötä tulee.


Henkinen valmistautuminen


Tällä viikolla vältän ylimääräistä liikuntaa ennen lauantaita. Ja urheilunälkähän on jo nyt suuri. Eilen jouduin pakottamaan itseni pois uima-altaasta 10 minuutin kelauksen jälkeen. Venyttelin, olin terapia-altaassa, kylmä-altaassa ja saunoin. Se teki niin hyvää henkisesti ja fyysisesti. Illalla olin hieronnassa. Sami Syrjälälle suuri kiitos! Luulen, että säännöllinen hieronta koko tämän kauden ajan on osittain syynä mun parantuneisiin urheilukisatuloksiin. Selkä on mun ainoa epävarmuustekijä, mihin en itsekään luota, mutta se pois lukien en ole koskaan voinut näin hyvin.


Lihashuollon ja rentoutumisen lisäksi olen välillä lukenut ystäviltä saatua Triathlon-kirjaa. Apiksen muistelmateos tuli just sopivasti postista, niin saa ajatukset myös johonkin muuhun.

Tänään pakataan ja huomenna lähdetään matkaan. Jotta minulla ei ole sellainen fiilis, että Kalmarin jälkeen ei ole enää mitään, niin olen suunnitellut tulevaa. Syyskuussa aion osallistua Ruissalojuoksuihin, joko puolikkaalle tai kympille. Jos valitsen kympin niin tavoite on alle 40 minuutin aika. Jotakin tavoitetta pitää olla tulevassa ja jotakin kivaa myös tiedossa. Kalmarin jälkeinen viikko vietetään siis tosilomaillen! Tallinnan kaupunkiloma ja Cheekin keikka Helsingissä mun serkkuporukalla. Ei voi olla muuta kuin hauskaa tiedossa! =)


Tämä on ollut minulle uskomattoman hieno urheiluvuosi. Olen saanut niin monia onnistumisia, ollut terve ja ennenkaikkea nauttinut harjoittelusta ja sen mukanaan tuomista ihmisistä aivan sydämen kyllyydestä. Lauantain tempoajo oli piste i:n päälle. Itseluottamus vahvistui ja olen pystynyt ottamaan hyvin rennosti nämä viime päivät. Henkisesti olen täysin valmis lauantain koitokseen. Tiedän mitä tulemaan pitää, sillä edessä on viides täydenmatkan kisa.

Matka on pitkä ja mielikuvaharjoittelu auttaa. Ei kannata lähteä liikenteeseen miettien matkan pituutta. Sehän on sama kuin polkisi Turusta Helsinkiin ja sitten vielä pari kymppiä takaisin. Fillari tiensivuun ja juoksisi Saloon. Niin ja sitä ennen oli toki vielä melkein 4 kilometriä uintia. Tuntuu aika pitkältä matkalta. Olen aina valmistautunut henkisesti kisaan jakamalla matkan osiin. Uinti on perustreeni, pyörällä ajan 45 kilometrin lenkkejä ja juoksussa on neljä peruskympin lenkkiä. Näitä lyhyitä matkoja ajattelen, sillä oletan, että jaksan tehdä ne koska vain.

Kalmarista karsitaan myös Hawaiille. Jaossa on minun sarjassani näiltä näkymin kaksi paikkaa. En ole tuota Hawaiia miettinyt enää lainkaan. Sarjassani on yhteensä 43 osanottajaa, joista hyvän oman kisan aikaansaamiseksi riittää, että voitan pahimman vastustajani, Maria Kasurisen. Siinä on ainoa nainen kenen voitosta saan jotakin henkistä hyvää ja sillä suorituksella voin yltää melkoisen korkealle! :)

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä huomiselle! :) Just kävin listaa läpi, että ketä kaikki suomalaisia sitä saakaan huomenna seurata. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä :) kiva kisata kun niin moni seuraa. Kirjoitan kisakuulumisia kun saan vähän ajatuksia kasaan. Nyt olo on tyhjä mutta onnellinen :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ja kiva kun vierailit blogissani :)