uusi pyörä.

Tulevalle kaudelle mun tempopyörä menee vaihtoon.

Tässä kuva tulevasta:

:D Aika sähäkkä.

Lisätietoja voi lukea tästä Felt IA 2.

Kyseisellä runkomallilla on voitettu triathlonin puolimatkan naisten sarjan maailmanmestaruus sekä täydenmatkan naisten sarjan mm:n kulta ja hopea. Se ei siis voi olla muutakuin aivan SUPER :)

triathlonleiriviikonloppu @Turku.

Tämän vuoden osalta pikkujoulut on nyt juhlittu. Takana on kivoja kavereiden kanssa vietettyjä iltoja. Treeniä kuluneisiin viikkoihin on mahtunut suht paljon, mutta kiirettä on pitänyt erityisesti töissä. Eilen vietettiin Tatun työpaikan pikkujouluja. Avec-kutsut on aina plussaa!! :) Vaan ei me siellä kovin myöhään oltu..

..Sillä tänä aamuna herättiin aikaisin jaostomme järjestämään triathlonleiriviikonloppuun, joka järjestetään Turussa. Ohjelma on jälleen kerran loistava. Kiitos järjestelyistä erityisesti Artulle sekä tietenkin valmentajille Antille, Pekalle ja Mikalle!

Uin aamulla kaikenkaikkiaan vähän reilut kaksi kilometriä. Uintiharjoituksen antoisin osuus oli uintikuvaus. On se kumma kun mun pää tahtoo vaan vieläkin nousta pintaan! Uintiasento on suht koht OK, mutta pään kun saisi vartalon jatkeeksi luontevasti, niin tapahtuisi varmaan vielä kummia. Tällainen uintikuvaus on muuten erinomainen keino nähdä itse oman uinnin ongelmat. Oman uinnin hahmottaminen auttaa tekniikkatreeneissä tosi paljon! Nuorten maajoukkuevalmentaja Antti Kauhanen kertoi tyyliinsä uskollisella tavalla hyvin havainnollistaen miten vedessä tulisi yrittää liikkua, jos laji on vapaauinti.

Uintiharjoituksen jälkeen siirryttiin Kupittaalle juoksutreeniin. Lehtisen Pekka ohjasi hyvän juoksuharjoituksen haasteellisessa loskasäässä. Tarkoitus oli tehdä myös koordinaatioita, mutta sohjoisessa maassa niiden tekeminen koettiin huonoksi ajatukseksi. Harjoiteltiin vauhdin tuntemusta ja juostiin kilsan vetoja eri sykealueilla. Tosi kiva treeni!:)

Lounastimme kotona, jonka jälkeen mentiin Kerttulin koululle, jossa pyöräilijä Mika Simola luennoi meille sisäpyöräilyharjoittelun saloista. Mika edustaa myös Turun urheiluliittoa, joten hän on meistä monelle tuttu jo entuudestaan. Ja kyllä se niin taitaa olla että tänä talvena trainerin lisäksi aletaan meilläkin ajamaan rullilla sisällä.

Huomenna on ohjelmassa spinningtreeni Mikan johdolla. Iltapäivällä kuuntelemme ravitsemusterapeutti ja entistä ammattilaistriathlonisti Merja Kiviranta-Mölsän sekä liikuntafysiologi Jukka Kapasen luentoja. Palaan näihin sitten myöhemmin.

testijuoksu 5km.

Tein tämän viikon tiistaina ensimmäisen vähän reippaamman juoksun sitten Hawaijin reissun. Juoksu tuntui todella hirveältä. Yhtäjaksoisen 40-min vk-juoksun pelastus oli harjoituskaverit reitin varrella. Olisin ihan satavarmasti lähtenyt kotiin parin ekan kilometrin jälkeen. Väkisin juoksin ja rimpuilin ja tuntui, että vähän alle 5min/km on maksimaalinen huippuvauhti mitä voin kuvitellakkaan eteneväni.

VK-tekemisestä tuli kuitenkin tosi hyvä fiilis eli sikäli se treeni meni just nappiin! Oli ihana tuntea pitkästä pitkästä aikaa rasituksen jälkeistä väsymystä kropassa. Harmaa ilmakin oli yhtäkkiä paljon piristävämpää.

Tämä lauantaiaamu alkoi testijuoksulla. Sen oli tarkoitus toimia myös harjoituskauden lähtötasotestinä. Eilen selailin hiukan omia vanhoja tuloksiani ja olen juossut vakiotestireitillä melko mäkisessä Ruissalossa parhaimmillaan juuri alle 21 minuutin vitosen. Siitäkin on vuosia aikaa.

Mun upouudet Newtonit!

Vitonen meni ennätystahtiin 20:34. Vähän on haarukkaa saman viikon sisällä tehtyjen juoksujen välillä :D

Tällä viikolla harjoitustunteja kertyy melkein kymmenen, mikä alkaa muistuttaa viime kauden lepoviikkojen treenituntimääriä. Ensi viikolla aloitan harjoittelemaan ohjelman kanssa. Jes, kivaa :)

ironman world championships 2014.

Olen onnellinen ja Hawaiin läpikäynyt Ironman! Tekstistä saattaa tulla pitkä, joten niille ketkä eivät jaksa lukea koko stooria niin mun kisa meni loppuviimeksi OK. Olosuhteet oli melkoiset, oli ilmeisesti tuulisin kisa sitten 15 vuoteen. Puolipilvinen sää teki juoksuosuudesta pelättyä helpomman. Mulla ei ollut kunnon puolesta mikään superpäivä. mutta ongelmia tuli kun kärsin pahasta nestehukasta pyöräilyn loppuvaiheesta aina maaliin asti. Maaliin pääseminen tuntui hyvältä ja hienolta. Uinti n. 1h9min, pyörä 6:05 ja maraton 3:48. Kokonaisaika 11:10 ja sijoitus n25-29 on 27.

Valmentajan neuvot kisaan. "Mahtava kokemus edessä. Nauti joka hetkestä. Tunnelmasta, matkasta, tavoitteen toteutumisesta, kivustakin. Nyt se on edessä."

Mä tein just niinkuin ohjeistettiin.

Kisa-aamuna meillä oli rento tunnelma. Hyvät yöunet, kuppi vahvaa kahvia, mehua ja puuroa. Sen jälkeen ajatukset Ironmaniin. Rannalla oli jännittynyt tunnelma. Pimeys oli kutkuvattavaa mutta aaltojen äänet rauhoittivat.

Uinti, 1:09.
Olin kuin pesukoneessa 1h10minuutin ohjelmalla, 28asteisessa vedessä. Se mukava fiilis täällä uimisesta ei ollut yhtään niin mukava kisassa. Enää ei nähnyt pohjaan koralleja ja kaloja, vaan aaltoa ja kuplaa loputtomiin. Suunnistin kahdesti aika pahasti harhaan eikä mun hyvävauhtinen tekeminen harjoituksissa oikein päässyt kisassa oikeuksiinsa maininkien takia. Sain kerran turpaani oikein kunnolla siten, että silmäkulma on edelleen musta. Olin tosi iloinen noustessani vedestä, sillä uinti tuntui jotenkin tosi pitkältä. GPS näytti matkaksi 4,3km...

T1.
Käytin vähän aikaa aurinkorasvan laittoon. Muuten vaihto sujui nopeasti.

Pyörä 6:05.
Täällä tehtyjen treenien olosuhteet ovat olleet jotain ihan muuta kuin mitä kisassa oli luvassa. Aluksi poljettiin pieni lenkki Konassa ennen kuin suunnattiin kohti kaukaista Hawin nousua. Joku australialaismies kysyi multa heti ensimmäisessä mäessä "is everything ok?" Kun poljin aika verkkaista vauhtia muihin verrattuna ja hän meni ohi. Mun veri kiehui, mutta toisin kuin aivot ajatteli, suu vastasi ystävällisesti, "I'm fine, thanks". Osa naisistakin ajoi ihan hurjaa vauhtia ekat terävät nousut ylös. Ajattelin että kyllä tässä on vielä 180km aikaa polkea. Ajo tuntui ihan hyvältä ja pääsin ihan hyvään porukkaan ajamaan kohti Hawia. Kisassa oli 7m peesiraja sallittu, eli tällä kertaa sai tosiaan hyötyä jos pääsi johonkin porukkaan. Ami mittasi kisaa ennen lenkillä tien reunassa olevien heijastimien välit, 12m, näin oli helpompi katsoa niistä sopivaa etäisyyttä edellä olevaan. Ikäluokka naiset lähtivät miehien perään 10minuuttia, joten kovalla uintiajalla pystyi pääsemään miesten matkaan pyöräilyosuudella.  Aluksi oli myötätuulta, mutta juhlat loppuivat lyhyeen sillä suoralla tiellä, tuuli kääntyi yhtäkkiä täysin päinvastaiseksi ja alkoi hirveä puuskittainen vastatuuli. 60kilometrin kohdalla tapasin samaisen australialaismiehin ohi ajaessani ja ajattelin ihan kohteliaisuuttani kysyä, "is everything ok?". Ajoin vastatuuleen ihan kelpo wateilla. Tunsin, ettei tekeminen ole ihan niin vahvaa kuin ruotsissa 2kk sitten mutta ihan ok kuitenkin. 80km kohdalla, juuri ennen Hawin nousua, mulle tuli ensimmäinen vähän heikko hetki. Nousu ei kovasta vastatuulesta huolimatta tuntunut pahalta, mutta mun ajosta puuttui rentoutta. Suomalaisnaisia kisassa oli mun lisäksi kolme. Venla ajoi mut kiinni Hawin nousussa. Kääntöpaikalta alkoi hurja alamäki, myötä ja sivutuuli. Jäin porukasta alamäessä paljon, kun en uskaltanut ajaa aeroasennossa alas kovaa vauhtia. Poljin jatkuvasti ja laskin omasta mielestäni ihan hyvin, mutta toiset olivat parempia. Venlakin hävisi näköpiiristä. Porukasta tippuminen oli ratkaiseva hetki pyöräilyn loppuosan kannalta. Pelkäsin kovaa puhaltanutta tuulta, vaikka Henkalta lainassa ollut zippin etukiekko toimi loistavasti eikä lopulta ottanut tuuleen juurikaan. Alamäen jälkeen mulle tuli voimallinen olo ja aloin ajaa hyvää vauhtia yksin. Sain porukkaa kiinni pikku hiljaa ja treffattiin Venlan kanssa uudestaan n. 120km kohdalla. Tuuli pyöri päivän aikana ihmeellisesti. Miten se suora mitä Hawille ajettiin vastatuuleen, olikin taas ihan suoraa vastatuulta takaisin? Mä jouduin pyöräilyissä tekemään tosi paljon töitä. Erityisesti viimeiset 60km toimin paljon vetojuhtana. Ajo tuntui kuitenkin ihan hyvältä, kunnes 20km ennen vaihtoa aloin kärsiä pahasta nestehukasta. Kuumasta säästä huolimatta iho oli kananlihalla ja vaikka kuinka join, olin jo pohjalla. Mun keho huusi nesteitä lisää. Tehot pysyivät jotakuinkin samana, mutta syke tippui reilusti alle aerobisen kynnyksen. Mulla oli kova vilu. Pyöräilyaika venähti yli kuuteen tuntiin, mutta mieli oli kuitenkin pirteä. Juuri ennen kuin tultiin vaihtoon, näin kun Mirinda "Rinny" Carfrae juoksi kohti energy labia hurjalla loikalla. Felt-naispro:t ottivat muuten kaksoisvoiton. Wouuu sanon minä.

T2. Vaihto oli hidas, palelin niin että hampaat kalisi ja kävin vessassa. Pää ei toiminut ja tavarat pyöri käsissä löytämättä oikeaa paikkaa. Laitoin kengätkin jalkaan ensin ja sitten mietin mihin nämä pussin pohjalla olevat sukat kuuluu? Jouduin ottamaan kaikki henkiset voimavarat tässä vaiheessa käyttöön.

Juoksu 3:48.
Eka kymppi oli tuskaisen tahmeaa. Paljon yksin vastatuuleen puskeneena, olo oli voimaton ja iho kananlihalla. Voitteko kuvitella että maratonin voi juosta Hawailla yli +30c lämmössä siten että palelee? Kuumuus ei siis juoksuosuudella ollut mulle mitenkään ongelma. Venla jäi mulle vaihdossa kun oli saanut 4min penaltyn peesauksesta ja juoksi mun ohi jo juoksun alkukilsoilla. Mä vietin aikaa juoma-asemilla helpottaakseni oloa. Luodon kertomus kävi toteen "juuri kun on juossut juoma-aseman ohi, tuntuu suu kuin viikon juomatta olleella kamelilla". Sitten naksahti. Tai ehkä se oli yleisönkin villinnyt suukko, kun Tatu juoksi Alii Drivea takaisin päin jossa tiemme kohtasivat. Jalat löysi hyvän frekvenssin ja eteneminen alkoi jonkun mielestä muistuttaa juoksemista. Vauhtikin parani hiukan. Mietin viime vuoden voittajan kertomusta juoksuosuudesta "just eat, drink and run". Mun oli kylmä, mutta en antanut sen häiritä. Syke ei noussut toivotusti, vaikka jalat alkoivat tuntua entistä paremmilta. "Just eat, drink and run"... Sanoin sen välillä ääneenkin, etten unohda. Aloin juosta juoma-asemillakin, ottaen joka asemalla kolme mukia, kaksi vettä ja yksi urheilujuomaa. Palani roadin jyrkkä ylämäki käski ottamaan kävelyaskeleita. Otin niitä kuusi ja ajattelin että ei hitsi, tähän en ala ja sitten juoksin. Jyrkän ylämäen jälkeen oli luvassa lisää mäkeä...Hivuttavan pitkää loivaa ylämäkeä kilometrien verran. Mutta mä juoksin edelleen tasaisesti eteenpäin taktiikkaa muuttamatta kertaakaan. Se pelätty energy labin juoksuosuus ei ollut mun kisassa heikko kohta, mun vauhti ei hidastunut (en missään vaiheessa juossut aerobisella kynnyksellä, vaan sen alle, kun kropan tila ei sallinut vauhdin nostoa). Mä muistin valmentajani viestin ja nautin. Tavoite, kipu ja kaikki. Ylävitoset, lentosuukot ja fistpumpit villitsivät ihmisiä ja minua. Viimeiset seitsemän kilometriä toivoin vain että maali tulisi. Se tulee vain juoksemalla. Aloin laskea juoma-asemia, kuinka monta vielä pitää ohittaa. Yritin keksiä F-kirjaimella alkavia sanoja joita rakastan. Family, friends, finland..ja joista tykkään.. Öö.. felt, fintriathlon. Mun pää ei toiminut. Palelin taas hurjasti. Just eat, drink and run, muistutin ääneen ja juoksin. Kaksi viimeistä kilometriä oli mun kisan kovimmat vauhdillisesti ja katastrofista alkanut juoksu muuttui lopulta ihan hyväksi juoksuksi. Tunsin kuinka kaksi kynttä irtosi viimeisillä kilometreillä ja kipu oli sen mukaista. Nautin siitä. Mun maaliskuussa alkanut kisakausi päättyisi tänään, kyllä nyt saa sattuakin ja juoksin vielä kovempaa. Mun unelma MM-kisasta ja maalista oli vain maalisuoran päässä. Ja maalisuora oli hieno. Maria " you are an Ironman". Kaulaani laitettiin lei ja viluisena pääsin elpymistelttaan. Mun olotilaa tiedusteltiin mutta mä tiedustelin vain kisan voittajia. Musta pidettiin huolta, nesteet  ja lämpöpeitot auttoivat. Vilu lakkasi.

Illalla käytiin hakemassa pyörät, juuri ennen puolta yötä, jolloin kisan viimeiset sankarit tulevat maaliin. Hurjat bileet ja hieno tunnelma. Seisoin hetken vaihtoalueella pyöräni vieressä kun oli leuto tuulen vire, aaltojen äänet, pimeys ja vain Konan kaupungin valot. Tunteikas hetki. Hawaijille pääsy oli jotakin yhtä siistiä kuin lääkikseen pääsy v. 2004. Unelmia täytyy olla ja niitä voi saavuttaa kun uskaltaa laittaa itsensä likoon.

Tämä ei tule olemaan mun viimeinen kilpailu Hawaijilla :)

(suomalaisurheilijoiden tulokset löytyvät täältä)

aamulenkki Hawaiilla.

Tänään aamu alkoi tehokkaalla juoksulenkillä. Juostiin aamulla reilu neljä kilsaa ulkona ja sitten lopputreeni juoksumatolla. Kuumuuden kanssa saa olla tosi tarkka, sillä treeneistä ei välttämättä palaudu ihan niin kuin kotioloissa. Vaikka meidän eka pitkä pyöräily täällä sujui kuumuudesta huolimatta yllättävän hyvin ja matalilla sykkeillä, oli fiilis lenkin jälkeen normaalia väsyneempi. Tänään kuitenkin 5x4min vedot sujuivat tosi kivasti ja juoksu tuntuu vahvalta ja askel kevyeltä. Fiilis on mitä parhain.  

Aamulla verraillessa meitä vastaan tuli Craig Alexander. Tatu oli ihan haltioissaan ja heti vauhti alkoi nousta.  Ollaan tyytyväisiä, ettei me ei olla Konassa koko ajan, sillä täällä hotellilla ja Keauhoussa on rentouttavaa ja pääsee irti kisatouhuilusta. Ihan omanarvoisen fiiliksen tähän kisaan valmistautumisesta saa, kun täällä näkee kaikki ne tyypit joista triathlonlehdet kirjoittavat tai joiden menoa me seurataan. Eilen Konassa meidän viereisellä radalla ui Jodie Swallow ja Michelle Vesterby. Maailmanmestari Mirinda Carfraen näkemistä odotan innolla. Ja hän ajaa muuten ihan järjettömän tyylikkäällä FELTillä! =)

Urheilun ja kilpailuun virittäytymisen lisäksi meillä on ollut aikaa rentoutua. Hotellillamme järjestetään kaikenlaista aktiviteettia. Eilen aamulla oltiin joogatunnilla merenrannalla. Olen osallistunut joogatunneille Suomessa monta kertaa. Fiilis oli aika erilainen kun sisätilan ja radiosta soivan musiikin korvasi merenäänet, nurmikko ja lopuksi vetäjä alkoi laulaa. Se oli tosi kaunista. Ensi viikolla me aiotaan osallistua lein teko kurssille ja ukulele-soittotunnille :D 

Ilmastoinnin kanssa saa olla varuillaan. Hotellihuoneemme ilmastointi on todella tehokas ja huoneen saa hurjan vilpoiseksi. Tai ainakin se tuntuu siltä, kun astuu ulos parvekkeelle, niin tuntuu että tulee ulos jääkaapista saunaan. Myös auton ilmastointi on petollinen ja pitää olla varuillaan ettei tule liian kylmä ja vilustu. Illalla auringonlaskun jälkeenkin ulkona on ihanan lämmin, eikä pitkille vaatteille ole tarvetta missään vaiheessa päivää. Tiistaina saatiin kokea todellista kuumuutta, kun ajettiin Hawin nousu. Vaikka viimeiset treenit Suomessa tuli treenattua sisällä trainerin päällä ja koettua kuinka hiki virtaa, niin olisi vissiin oikeesti tarvinnut virittää tuo setti saunaan ja laittaa se päälle saadakseen oikeanlaisen vasteen. 

Tänään ohjelmassa on vielä kevyttä pyörittelyä ja huomenna aiotaan lähteä autolla kiertämään saarta ja katsomaan lisää nähtävyyksiä :)

aloha!

Aikaeroon sopeutuminen meni aikast nappiin. Tein  tarkan suunnitelman, milloin silmät pitäisi avata ja milloin saisi nukahtaa. Ihminen ei kuitenkaan toimi kuin kone, joten helppoa se ei ollut... mutta perille päästiin. Oltiin Los Angelesissa kuin parin promillen humalassa. Selitettiin mitä sattuu ja terminaalin vaihtokin oli vaikeaa, kun sammallettiin eikä silmät tahtoneet pysyä auki. Muutenkin olo oli kuin oikein keinuvassa ruotsinlaivassa, käytävän puolelta toiselle tallustamista. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Tultiin Hawaiille illalla ja täällä oli sysimustaa eikä paljon maisemia voinut ihailla. Lämmin oli, mutta odotin saapuvani maanpäälliseen (no tiiätte kyllä sen kuuman paikan). Ehkä olin asennoitunut johonkin niin älyttömään, että tämä +30c tuntuu niin hyvältä! Ilman kosteus on kova ja voi vaan aavistella kuinka tukalaa juoksuosuudesta tulee ensiviikolla. Mut kerrankin mä en palele :) :) Lämpötilan takia me tultiin tänne kaksi viikkoa ennen kisaa, että ehditään tottua siihen. Kaikki tavarat tulivat ja menomatka meni muutenkin hyvin. Nukuttiin heti ekana yönä melkein 7tuntia niin että puoli kasilta noustiin pirteinä ylös. Ja vitsi mikä näky meidän hotellin partsilta oli!

Meidän hotelli on n. kymmenen kilsan päästä konan keskustasta. Kisan juoksureitti menee tänne lähelle. Tavattiin ekana päivänä Markus Einiö, joka on treenannut Hawaiilla jo pari viikkoa. Hän kilpailee kisassa M45-49 sarjassa. Käytiin uimassa ulkoaltaassa Konassa ja fiilis oli pitkän lentomatkan jälkeen yllättävän hyvä. Kirjoitin aikaisemmin meidän Kona-blogissa mun viimeviikon treeneistä. Tänään 3200metrin treenin jälkeen mulla oli uikkarin kuva tatuoituna selkään, reilusta aurinkorasvasta huolimatta. Se kertoo auringon polttavuudesta, sillä normaali täydenmatkan kisassa en ole saanut tällaisia rajoja aikaan 10tunnin ulkona suhaamisen jälkeen, kuin täällä reilu tunnissa. Täältä ei varmana pääse kalpeana kotiin :) suojakertoimeksi suositeltavin vaihtoehto on 100.

Illalla juostiin hotellin kuntosalilla kevyt treenit juoksumatolla ja tehtiin kevyt lihaskuntojumppa. Me ollaan ihan intopiukassa tästä paikasta. Ihan paratiisihan tämä on!

matkalla Hawaiille.

Aloiteltiin Hawaiin matkalle valmistautuminen pian Kalmarin kisan jälkeen. Piti varata hotelli ja lennot. Sen lisäksi oli monta muuta juttua, jotka on pitänyt hoitaa. Auton vuokraaminen, kansainvälinen ajokortti, ESTA ja rokotukset. Pakkaamiset, sponsorisopimuksia yms. Valmistelut sujuivat hyvin, vaikka meillä molemmilla oli urheilun lisäksi myös omaa ammattityötä ihan riittämiin. Päivät on menneet tosi nopeasti.

Matkareittimme kulkee Lontoon kautta Los Angelesiin ja sieltä edelleen Hawaiille. Menomatkalla meillä on pitkät vaihtoajat ja vietetään yö Lontoossa. Ihan kiva saada kunnon yöunet ennenkuin aletaan totuella aikaeroon.

Keskiviikosta lähtien työpäivät venyivät ja myöhään illalla mietittiin, mitkä asiat täytyy hoitaa valmiiksi ennen kuin voi sulkea työhuoneen ovea. Kun lopulta asetettiin soitonsiirto ja poissaolotiedote sähköpostiin, se alkoi vihdoin tuntua ihan todelta. Me ollaan Hawaiilla ihan kohta!